11 March 2012

Kalevala on rohki vaikea kirja käsittää (ainaki aluksi).

Koirien Kalevala
on niin hyvä! Ja
Mauri Kunnas
on tehnyt niin monta hyvää palvelusta kaltaisilleni mummoille, jotka haluavat lukea ääneen Kalevalaa pienille lapsille. Alkuperäisen opuksen teksti on täynnä vaikeita sanoja ja vaikeata runomittaa, se ei ole selkokieltä. Itse en vielä lukiossakaan löytänyt itsestäni Suomen kansalliseeposta. On siis helppo ymmärtää sylissäni viihtyvää 1-vuotiasta Väinöä; koska hän ymmärtää Koirien Kalevalan kieltä, hän nauttii kuuntelemisesta ja jaksaa pysyä uteliaana lukutuokion ajan.



Koirien Kalevala ja aukeama Ahti Lemminkäisen yrityksestä pyydystää Hiiden hirvi. Kuvassa mummo lukee tarinaa 1-vuotiaalle Väinölle. "Ja niin Lemminkäinen teki hirven itse. Pään hän pani pökkelöstä, sarvet pajun haarukasta, seipäistä sääret ja keskiruumiin sammaleista ja nahkapussista."



Olen tätä nykyä noin 55-vuotias lukija. Väitän tehneeni Kalevalan kanssa töitä useamman vuosikymmenen. Olen aina halunnut löytää itsestäni kansalliseepoksemme idean. Olen siis halunnut ymmärtää Kalevalan tarinat. Ajoittain lienen ollut lähellä käyttämällä sitä konstia, että kylmän rauhallisesti vain keskityin esimerkiksi Kantelettareen ja jätin muut tarinat rauhaan.

Olen jonkin verran kirjoittanut käyttämällä kalevalaista runomittaa. Sekin on ollut yritykseni päästä sisään Kalevalan tarinoihin. Runomittaa tosin käytin kuin pelimanni ikään - kirjoitin luottaen kielikorvaani, ymmärtämättä mitasta muuta kuin oman tuotokseni lopputuloksen asteikolla hyvä-huono.

Yhtenä kesänä käytin lapsiporukkaa Savonlinnassa, sillä Savonlinnan Oopperajuhlat aloitti lastenoopperoiden sarjan vuonna 2004. Jaakko Kuusiston ooppera Koirien Kalevala oli sarjan ensimmäinen, ja sen halusin itse nähdä, ja samalla jakaa kokemuksen lasten kanssa. Ooppera ei sekään pystynyt avaamaan lukkojani teoksen suhteen, mutta sehän ei ollut Kalevalan vika.

No comments:

Post a Comment