Kokkolan Kolmas mies, ei paremmasta väliä!

Kokkola, Ritva. 
Kolmas mies. 
Myllylahti, 2013.

Rikosromaani.
"Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä olemasta kuolettava." (Arabialainen sananlasku)

Ei paremmasta väliä.

Sain kirjan syyskuisena tiistaina iltapäiväpostin mukana, kiitos kirjailijalle! Saman päivän iltakymmeneen mennessä olin sen lukenut, kiitos "omalle ajalle", jota minulla nykyisin on työajan rinnalla aika mukavasti. 

Olisin halunnut olla läsnä Kemin tilaisuudessa, jossa kirjailija Kokkola itse julkaisi oman kirjansa tiistaina 24. syyskuuta. Vielä enemmän olisin halunnut, että Myllylahti tai Kemin kaupunki tai kirjailijayhdistys tai… olisi järjestänyt kirjailijalleen tämän tilaisuuden. Silti tiedän, että itsekin olisin kirjailijana toiminut juuri Kokkolan tavoin.

En kuitenkaan päässyt tähän tilaisuuteen, vaikka olin saamani kirjan jo lukenut. En päässyt tilaisuuteen, koska en jaksanut väsymykseltäni edes istua "pelkääjän paikalla" edestakaista matkaa Sieppijärveltä Kemiin.

Kirjassa on ihan muutama huono lause, mutta loppu on silkkaa lukuiloa. Ritva Kokkola on kirjailijoiden kisällikoulun käynyt mestari, oman tyylilajinsa suvereeni taitaja, ja teos Kolmas mies pitää lukijansa otteessaan loppuun asti. Lukukokemuksena Kolmas mies tarjoaa samanlaisen tärkeän alustan tärkeille teemoille kuin tarjosi kirjailijan aiempi teos Murhattu mieli. Tämän teema oli nykyisin niin ajankohtainen kiusaaminen. Kolmas mies puolestaan ruotii avioliittoa niin järkyttävästä näkökulmasta, ettei paremmasta väliä!

Armin elämänkulun kohtalosta päätettiin lapsuuskodissa

Ritva Kokkolan Kolmas mies on rikosromaani. Hänen tarinassaan ei kuitenkaan ratkota rikosta, ei selvitellä tapahtunutta veritekoa tai tappoa perinteisin rikostutkijain ottein. Kirjassa Kolmas mies on Armi se päähenkilö, jonka kohtaloksi koituu kolmas mies. Rikostutkijoita tässä tarinassa ei tarvita.  

Kirja on aiheensa suhteen yksitasoinen, novellin keinoja käyttävä rikosromaani, jonka juoni suhteessa aikaan elää, sillä kolmen miehen ja Armin välisten suhteiden kuvailussa oleellista on se, että uusi suhde ei ala ennen kuin edellinen on elettyä elämää. Juonenkäänteet elävät samojen suhteiden tasolla yksi kerrallaan, eli tarinaan ei tuoda suhteista mahdollisesti syntyviä lapsia eikä Armille mahdollisesti syntyviä uusia sukulaisia.  Olemassa olevilla sivuhenkilöillä, kuten Armin työkaverilla ja siskolla sen sijaan on tärkeä roolinsa.

Ymmärtääkseen kirjan miehiä on hyvä ensin ”tuntea” Armi. Erittäin hyvin perusteltua onkin, että kirjailija Kokkola aloittaa tarinansa paljastamalla Armin kokonaan tämän rosoisista lähtökohdista käsin tyyliin ”elämänkulun juoni lyötiin lukkoon jo siinä vaiheessa, kun lapsille annettiin missien ja laulajien nimet”.

Kolmas mies on enemmän kuin kirjailijan uusi aluevaltaus

Lukijan ei  tarvitse tuntea Kokkolan aiempia kirjallisia henkilöhahmoja. Lukukokemukseni perusteella uskallan väittää, että Armin tarina ehdottomasti on enemmän kuin kemiläiskirjailijan (lue paikalliskirjailijan) uusi aluevaltaus tai muuta vähemmän mairittelevaa. Koska Kokkolan tarinasta puuttuvat poliittiset ristiriidat, seksistiset juonikuviot ja kaikki muu potentiaalinen lööppiaines, kirja valitettavasti ei saa laajempaa valtakunnallista näkyvyyttä tullakseen kirjallisuusarvioita tekevien, valtaa käyttävien tv- tai lehtitoimittajien käsiin.  Tämä kirja on liian hyvä eli asiallinen täyttääkseen julkisuuden käyttämät ehdot.

Mitä, jos Joku kääntäisi Kolmannen miehen?

Toivon, että Kokkolan kirja Kolmas mies (ja aikaisempi Murhattu mieli) löytäisi kääntäjänsä. Loistavaksi esimerkiksi on Arto Paasilinnan teosten suuri suosio Ranskassa. Englanninkielinen kielimaailma ei siis suosi pieniä painosmääriä tai romaaneja, joiden juonikuviot väistävät sen, mikä juuri nyt on muotia eli myy parhaiten. Englanniksi kääntämiselle on kuitenkin olemassa vaihtoehtoja.

Myyntiluvut kertovat kirjamarkkinoinnin tuloksesta, ne eivät kerro kirjasta mitään. Tästä syystä sanon kovalla äänellä: ”Kääntäkää Kokkolan teokset Kolmas mies ja Murhattu mieli!”

Koulumaailmassa ruotsin kieli on muuttunut ”pakkoruotsiksi”.  Kielen vastustajat huutavat, että suomalainen ei ruotsia tarvitse. Oppimistulokset kautta linjan ovat siis suhteellisen vaatimattomia. Kielen opiskelijoista ne, joita ruotsi kiinnostaa, lopulta häpeävät silmät päästään, sillä suomalaisessa koulussa ei opi sitä ruotsia, jolla pärjää ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvan kanssa!

Ruotsin kielen opiskelu ei motivoi, koska suomalaisissa opetustavoissa on kautta aikojen ollut jotakin sellaista sanojen ja kieliopin pänttäämistä, joka ei anna toimivaa kielitaitoa. Niiden vuosien aikana, kun opiskelemme ruotsia, opimme asenteen – ja viimeistään päättövuonna sen, että ”jos heti pääsisin vuodeksi Ruotsiin, oppisin tämänkin kielen”!

Mitä, jos...

Mitä, jos suomalaisten kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle kolminkertaistettaisiin? Mitä jos tästä valinnasta tehtäisiin näkyvä myös kouluille? Mitä jos ruotsin opiskelijoille annettaisiin lupa suuntautua ruotsin kielellä kirjoittamiseen jo aivan varhaisessa vaiheessa? Siitä tulisi hyvä, sanon minä. Kirjojen kääntäminen ruotsin kielelle taatusti motivoisi, jos siihen saisi ohjausta ensi askelista alkaen. 

Minkä tahansa puhekielen opettaminen koulussa on tuskastuttavan vaikeaa, koska perinteet ja kielen opettajat ovat opetussuunnitelmiensa ja menneen suomalaisen koulumaailmansa vankeja.

Eli sanomani on: - Mitä, jos Kokkolan kustantaja Myllylahti tekisi hyvän työn ja kääntäisi edellä mainitsemani Ritva Kokkolan teokset ruotsiksi. Mitä, jos…

Myrkkyä ja sokeria

Lukijana en onnistunut täysillä samastumaan kirjan päähenkilöön, Armiin. Silti hän antoi kasvot myös minulle, juuri pikkukuolemaa eli avioeroa kokevalle kanssamatkustajalle. Itselläni päättymässä oleva liitto kesti yli 30 vuotta, ihmissuhde toki kestää edelleen – onhan meillä lapsia ja lapsenlapsia.

Kestäneen liiton iällä ei voi mitenkään selittää sitä, miten hyvin tai huonosti minä ja mieheni elimme verrattuna tarinan Armiin ja hänen kolmeen mieheensä. Voin kuitenkin selittelyn sijasta aivan hyvin verrata yhtä pitkää liittoani Armin kolmeen liittoon, sillä pitkässä avioliitossa on omat syvät kuoppansa ja liukastumisensa. Tästä syystä tunsin tarinan omakseni.

Väitän, että juuri pitkä liitto saa minutkin selittämään osan itsestäni juuri miehellä. Tämä sama kirjailijan sanoilla näin: ”Yhtään kohtausta hän ei itse ohjannut. Ei etukäteen suunnitellut näyttämölle panoa tai kulisseja, tapahtumapaikkoja tai päähenkilöitä. Mutta ratkaisevimman käännekohdan hän oli itse määrännyt. Elämänsä loppuun hän muistaisi, että hän oli puuttunut tapahtumien kulkuun. Että kuitenkin kaikista henkilöistä vain hän määräsi ne, joilla ei ollut paluuta.”

Ritva Kokkolan romaani on jännittävä ja totta lukijalleen, kuten minulle.  Se on loistava romaani myrkystä ja sokerista ja niiden sekoituksesta. Arabialaisen sananlaskun sanoin kirjan voi omistaa tälle ajatukselle: ”Hyvät ominaisuudet eivät tuhoa huonoja ominaisuuksia aivan kuten myrkkyyn sekoitettu sokerikaan ei estä myrkkyä olemasta kuolettava.”

Kiitos kirjasta, Ritva Kokkola, kiitos!