03 huhtikuuta 2016

Onko sinulle kerrottu Karjalan kalmistosta ja Stalinin vainoista?

Kirjailija: Pokela, Eero
HAUTAJAISET PETROSKOISSA 
Hautajaiset Petroskoissa on Pokelan kirja suomalaisperheen siirtolaisuudesta Kanadan kautta Neuvostoliittoon.
Kustannus Oy Rajalla
Lalli. Historialliset romaanit
Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006.

Kirjailija: Mayme Sevander
VAELTAJAT
Vaeltajat on Sevanderin neljäs kirja amerikansuomalaisten siirtolaisuudesta Neuvostoliittoon. 
Siirtolaisuusinstituutti. Turku 2000.
Painopaikka: Vammalan Kirjapaino Oy.


KUVASELOSTUS 1 ja 2.

Kaksi ensimmäistä kuvaa (alla) viittaavat niihin kirjoihin, joihin tämänkertainen blokkaukseni perustuu. Jos haluat lukemalla tutustua Neuvostokarjalaan muuttaneiden suomalaissiirtolaisten kohtaloon, voit aloittaa näistä kirjoista.

Eero Pokelan kirja Hautajaiset Petroskoissa kertoo yhden perheen tarinan, joka saa alkunsa siitä, että Sievissä syntynyt  Heino Pokela päättää lähteä töihin Kanadaan tienatakseen matkalippurahat vaimolleen ja kahdelle pojalleen. Heinolle Kanadan metsätyömaat ("Kanatan korvet") koituvat pettymyksiksi. 
USA:sta levinnyt 1930-luvun lama syö työpaikat, ja lähes tappaa Heinon nälkään. 
Syyskuussa 1931 Heino päättää nousta siihen laivaan, joka vie hänet Neuvostokarjalaan. Vähän myöhemmin hän saa sinne myös perheensä Suomesta.

Ei ole kuitenkaan suomalaissiirtolaisilla vielä aavistusta siitä todellisuudesta, mikä Neuvostokarjalassa jo 30-luvun alussa vallitsi (työleirit 1917- 1936). Ei ollut heillä aavistusta siitäkään, mitä työläisten isä, "Jooseppi" Stalin ihmisten varalle järjesteli (vainot 1937 - 1938). Neuvostoliitossa suomalaisperheitä odottivat kärsimykset, menetykset ja karvaat pettymykset. 



Mayme Sevanderin Vaeltajat -kirja perustuu hänen omiin tutkimuksiinsa ja lukuisten ihmisten haastatteluihin, eli  hänen kolmeen aikaisempaan teokseensa. Sevander on itse elänyt läpi tässä kirjassa kuvatut tapahtumat. Hän oli 11-vuotias, kun hän vanhempiensa mukana muutti Neuvostoliittoon vuonna 1934. Maymen isä, Oscar Corgan (ent. Kurkinen Nikkalasta, Haaparannalta) oli yksi niistä värväreistä, jotka innostivat tuhansia suomalaisia lähtemään työläisten ihannevaltioon, Neuvostoliittoon. Palkkioksi työstään Neuvostokarjalan hyväksi Oscar Corgan sai niskaan ammutun luodin tammikuussa 1938.  

Sevanderin teos Vaeltajat on minulle henkilökohtainen. Sain kirjan lahjaksi ystävältäni, joka edelleen auttaa minua löytämään kirjoja, jotka auttavat esimerkiksi sukututkimuksessa. Kumpikaan emme tienneet, mitä kirja minulle lukijana tarjoaisi. Ennen kuin sain kirjan käsiini, olin noin viiden vuoden ajan tutkinut Amerikkaan muuttaneiden sukulaisteni vaiheita. 
Olin saanut selville, että isoäitini nuorin veli, Kalle Rossi, oli Amerikassa avioitunut suomalaisen Ester Rimpilän kanssa. 

Kirjaa sittemmin tutkittuani löysin Viktor Rimpilän (1887 - 1942) tarinan. Hän oli sisarustensa tavoin ensin muuttanut Amerikkaan (1906) ja sitten käynyt Neuvostokarjalassa ja tullut takaisin Amerikkaan, kunnes lopulta 1931 lähti "lopullisesti" perheineen Petroskoihin. Hänen kohtaloksi koitui siirtolaisuus Neuvostoliittoon. Viktor Rimpilästä tuli siellä hyvin pärjäävä kivenhakkaaja ja kuvanveistäjä, joka kuitenkin kuoli Moskovassa nälkään 1942. 

Viktorin nuorempi velipoika, Petroskoissa puoluevirkailijana toiminut Aksel Rimpilä (s. 1889) puolestaan ammuttiin Stalinin vainojen aikana 1938 Muurmanskissa.     

Sevanderin teos dokumentteineen on järkyttävän hyvä.
Se sisältää uskomattoman määrän tietoja ihmisistä. Kirjassa on lueteltu vainouhrit eli tiedossa olevat amerikansuomalaiset stalinismin uhrit Venäjällä (UL eli uhrilista). Kirjassa on lueteltu Neuvostoliiton työarmeijan uhrit, sotauhrit, lähteet ja henkilöhakemisto. 

Tästä huolimatta Sevander muistuttaa, että dokumenttikokoelma ei ole täydellinen. Hän ei pidä vaino- ja sotauhreista saamiaan tietoja lopullisina, mutta uskoo, että pyrkimykset uhrien määrän vähättelemiseen lännessä voidaan tehdä tyhjiksi tutkimalla jokaisen hävinneen kansalaisen kohtalo ruohonjuuritasolta alkaen. Sevander kirjoittaa lopuksi: "Toivottavasti joskus löytyy tutkijoita ja varoja tähän vaikeaan ja erittäin kalliiseen hankkeeseen." 




Kuva 1. Hautajaiset Petroskoissa on Eero Pokelan kirja kanadansuomalaisen perheen siirtolaisuudesta Neuvostoliittoon.
Ote:
"...kirjoitin kortin äidilleni Iidalle. Oli vähintäänkin kohtuullista, että kotiväki tesi minun olevan elossa. Sydämessäni arvelin monien sukulaisteni pitävän minua koko sukumme maineen pilaajana. Siitä en suuria välittänyt, sillä Kanadan nälkäkurimus oli opettanut minulle jotain ennen kokematonta." 

Iida Pokela
Sievi O.L.
Kiiskilänkylä
Myllyojanposti
Suomi

19.9.1931.
Merellä olen matkalla Neuvostokarjalaan. Me tullaan Suomen rantojen kautta. Meitä on yli kaksisataa, jotka menemme sinne. Kyllä ne Kanatan korvet nyt jäi. Ei voi kirjoittaa, on merenkäyntiä. Poikasi H Pokela. ( (Hautajaiset Petroskoissa, s. 75



                                                        
                                                                                                 
Kuva 2. Vaeltajat puolestaan on Mayme Sevanderin neljäs kirja amerikansuomalaisten siirtolaisuudesta Neuvostoliittoon. Muita ovat They took my father (1992), Red Exodus (1993) ja Of Soviet Bondage (1996).

Ote esipuheesta.
"Suomen amerikansiirtolaisuuden mielenkiintoinen ja samalla järkyttävä sivujuonne on noin 6000 suomalaisen muutto Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvosto-Karjalaan 1920- ja 1930 -luvuilla rakentamaan sosialistisen vakaumuksensa mukaista ihanneyhteiskuntaa. Suurin osa heistä ja heidän lapsistaan tuhoutui ns. Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla ja toisen maailmansodan myrskyissä. Vasta 1990-luvulla, kun entisen Neuvostoliiton arkistot ovat avautuneet, on löytynyt yksityiskohtaisempaa tietoa suomalaisten kohtaloista Neuvosto-Karjalassa." (Vaeltajat, Esipuhe.)


KUVASELOSTUS 3





































Kuva 3. Sevander kirjoittaa kirjassaan, että tämä kartta on löytynyt historioitsija Gilbert Martinin teoksesta. Kartan nimenä voisi olla Karjalan kalmisto.
Sevander kirjoittaa: "Osoittautui, että suomalaiset siirtolaiset olivat matkalla paikoille, joilla oli kunnia olla neuvostokauden terroripolitiikan pioneereja; ensimmäisiä pakkotyöprojekteja oli Vienanmeren - Äänisen kanava (Stalinin kanava).
  
Yhteenveto

Neuvostoliitto syntyi 30. joulukuuta 1922 Venäjän, Ukrainan, Valko-Venäjän ja Transkaukasian yhdistyessä. Neuvostoliiton historia käsittää vuodet 1922 - 1991.

1920- ja 1930 -luvuilla noin 6000 suomalaista muutti Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvostokarjalaan rakentamaan sosialistisen vakaumuksensa mukaista ihanneyhdyskuntaa. Suurin osa heistä ja heidän lapsistaan tuhoutui ns. Stalinin puhdistuksissa 1930-luvun lopulla ja toisessa maailmansodassa.

Muutamat Neuvostokarjalaan 1920-luvulla tulleista palasivat Amerikkaan, mutta Karjalan kuumeen vaikutuksesta he vielä kerran lähtivät matkaan. He lienevät esimerkillään vaikuttaneet toisiin, jotka saattoivat ajatella: "Katsokaa! Ei Venäjällä taidakaan olla niin hirveää kuin väitetään. Eiköhän lähdetä katsomaan omin silmin!" Tämän reissun teki kahdesti myös Viktor ja Olga Rimpilän perhe.

Siirtolaisvaiheitten kautta voidaan nähdä ne traagiset tapahtumat, jotka koskivat Neuvostoliiton vähemmistökansoja.

Stalinin puhdistuksia olivat laittomat vangitsemiset ja teloitukset, perheitten karkotukset ja häätämiset kodeistaan, äidinkielen likvidointi, työpaikkojen menetys, evakkomatkat, työarmeijat, palautettujen sotavankien sulkeminen Neuvostoliiton vankiloihin, ja miljoonien ihmisten nälkäkuolemat, joista kärsi eniten Venäjän vallankumouoksen jälkeen itsenäisyyttä tavoitellut Ukraina. 


Stalin purges, The Great Purge / The Great Terror:
          "What happened in July 1937 - October 1938: Mass repressions against "kulaks", "dangerous" ethnic minorities, family members of opposition members, military officers, Saboteurs in agriculture and industry.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti